Vihdoin ja viimein: tervehdys Delhista!

Tanaan on viimeinen paivamme Intiassa ja se on samalla ensimmainen paiva, jolloin meilla on mahdollisuus paasta nettiin. Sille emme ole voineet mitaan, mutta pahoittelemme, ettemme ole voineet pitaa lupaustamme kertoa teille matkamme kulusta.

Matkamme on ollut kasittamattoman oppikoulu Jumalan millimetrin tarkassa johdatuksessa! Niin monessa mielessa, niin monin tavoin. Sydamemme ja mielemme ovat kiitollisuutta tulvillaan. Samalla syvasti ymmartaen, etta lahetys todellakin  on kesken. Kuinka etuoikeutettuja me suomalaiset olemmekaan. Meilla on kaikkea. Meilla on vapaus, mahdollisuus kouluttautua, miesten ja naisten valinen tasa-arvo. Ja ennenkaikkea meilla on Jeesus, joka asuu sydamessamme. Meidan ei tarvitse palvoa aiti Ghangesia, joka"asuu" joessa tai 36 miljoonaa eri jumalaa, joille taytyy vieda ruokaa, rahaa jne. Vierailu Varanasin "kuolemankaupungissa" ja eilinen slummivierailu Delhissa osoittivat, kuinka tama maa huutaa totuutta, vapautta ja rakkautta, jotka vain Jeesuksen sovitustyo voi ihmisen sydameen lahjoittaa.
Olemme olleet tutustumassa taalla erityisesti Hanna-tyohon ja sen tuottajiin, koordinaattoreihin ja kuuntelijoihin. Hanna-tyo on kansainvalinen, maaimanlaajuinen rukousliike. Kenties siita syysta Jumala on taman matkana aikana opettanut meille erityisesti kuinka voimallinen ase rukous on. Matkamme aikana ryhmalaisiltamme on Arjan matkalaukun lisaksi kadonnut tarkeita asiakirjoja, toinenkin laukku, muuttuneet lentoaikataulut (nelja sisaista lentoa) ovat vaikeuttaneet aikataulujamme jatkuvasti, mutta KAIKESSA Jumala on vastannut rukouksiimme kasittamattomalla armolla ja tarkkuudella!
Samoin Naiset toivon lahteella -ohjelmien kuuntelijoiden kertomukset ovat olleet mykistavia todistuksia siita, mita rukous saa aikaan.

Seijan henkilokohtainen viimeisen paivan ohjelma huipentui paahieroantaan intilaisessa kauneushoitolassa. Suosittelen lampimasti seuraaville matkoille osallistuville. Kiitos Varanasin, Chennein, Kochin ja Delhin kokemuksille. Jumalan suojelus on ollut huolehtivaa ja Hannojen ruokoukset ovat tukeneet ja auttaneet.  Pohjois-Intiassa - vierailupaikoistamme Varanasi ja Delhi - on talla hetkella paras vuodenaika: kuiva ja viilea kesa, aurinkoa, lempeaa lampoa, n. +20. Etelassa - Chennai ja Kochi - lampotilat olivat etelan helletta n. + 30. Aurinko paistaa koko ajan.

Vauhdikasta menoa, julkisia puheita ja siunattuja kohtaamisia

Arja viestitti lauantai-iltana jostakin Chennain seudulta näin:

"Niin kiirettä täällä pitää, että nukkumaan emme kunnolla ehdi. Siksi yhteydenpitokin on niin vähäistä. Minkäänlaisia blogimahdollisuuksia ei ole ollut. Herra on kuitenkin pitänyt ihmeellisesti huolta ja antanut palvelijoilleen käsittämättömällä tavalla voimaa! Matkalaukkukin vihdoin löytyi. Huomenna on mulla elämäni eka enkunkielinen saarna. Nyt alkaa tulla keskiyö ja täällä vielä bussilla matkaa taitetaan. Aamulla herätys klo 5.45. Hyvillä mielin, siunattuna ja monin tavoin kosketettuna, Arja."

Tässä sunnuntain tilannekatsaus, sen jälkeen kun Arja oli tuurannut Marli Spiekeriä saarnanpitäjänä:

"Kiitos ystävät. Muuta selitystä ei ole kuin valtava esirukousarmeija. Niin käsittämättömän rauhallinen ja tyyni olin. Mahtava ylistysryhmä ja Jumalan kunnia oli koko jumalanpalveluksen ajan. Ja jälkikokous - mitä kohtaamisia! Herra tekee ihmeellistä, suvereenia työtään!"

Myös Anne on päässyt puhumaan tamilinkielisten kuuntelijoiden tapaamisessa. Sunnuntai-itapäivänä matkalaisillamme on vuorossa lento Chennaista Keralan osavaltiossa sijaitsevaan Kochiin (entinen Cochin). Siellä on maanantaina Hanna-työn ryhmänjohtajien ja vapaaehtoisten päivä.

"Nyt näyttäisi, että ensi yönä saamme nukuttua kunnon yöunet! Herra meidät siihen tuudittakoon! Hänen hyvyytensä ja armonsa on saanut täällä aivan uudenlaiset kasvot."

Rukoillaan edelleen Intian-matkalaisillemme varjelusta, voimia ja terveyttä!

Vihdoin Hanna-seminaarissa!

"Nyt me oikeasti istutaan Hanna-seminaarissa. Eilen sitä ei olisi uskonut!" kirjoittaa Anne juuri tulleessa tekstiviestissään. Intian-matkalaiset eivät valitettavasti ole vieläkään päässeet nettiin, joten blogin päivitys tapahtuu edelleen Suomesta käsin.

Mutta palataanpa askel taaksepäin ja keskiviikkoiltaan, jolloin matkalaisemme olivat Varanasissa ja kävivät Ganges-joen rannalla:

"Varanasi rituaaleineen mykisti. Ihmiset oikeasti uskovat Gangesin auttavan kuin äiti, lääkäri ja pappi! Lisäksi pyörryttivät maailmankuulu kirjottu silkki, mahtipontiset hääkulkueet ja tienvarsikuppilaruoka."

Torstaina vuorossa oli lento Varanasista takaisin Delhiin ja sieltä edelleen Chennaihin. Mutkia oli matkassa tälläkin kertaa; matkalaisemme eivät ehtineet Chennain-lennolle, ja kaikki muut koneet olivat tupaten täynnä. Kiitos pikaisesti pyörimään laitetun rukousmyllyn, kuin ihmeen kaupalla iltalennolle järjestyi viisi paikkaa (kaksi intialaisille emännille, kolme suomihannoille), ja naiset pääsivät Chennaihin.

Parin tunnin ajomatkan päässä Chennain lentokentältä on TWR:n koulutuskeskus, jossa tänään on alkanut Hanna-seminaari. Anne kuvaili juuri ensi tunnelmiaan:

"Vihdoin koitti hetki, kun kohtasimme Hanna-työn Intian-toteuttajia: ohjelmantekijöitä, kääntäjiä, vapaaehtoisia, koordinaattoreita, naisten ohjaajia. Laulu naisten yhteentulon ja Hanna-työn ilosta on kirkasta ja vahvaa!"

Kuvassa on TWR-Intian koulutuskeskuksen auditorio. Kuva on otettu viime syksynä. Toivotaan, että saamme pian tuoreitakin matkakuvia!

Mutkia matkassa, tänään vuorossa Varanasi

Annen, Arjan ja Seijan matka alkoi maanantaina mutkaisesti. He myöhästyivät Pariisissa jatkolennolta, joten he joutuivat koukkaamaan Lontoon kautta Delhiin. Arjan matkalaukku jäi Lontooseen. Tiistaina he saapuivat kuitenkin turvallisesti Delhiin.

Tänään keskiviikkona matka on jatkunut Varanasiin. Annaleena päivittää tätä blogia nyt SANSAn toimistolta, sillä Intian-matkalaiset eivät ole toistaiseksi päässeet nettiin.

Anne, Arja ja Seija pyytävät rukoilemaan Varanasin-matkan puolesta. Gangesin varrella sijaitseva pyhiinvaelluskaupunki Varanasi on "kuoleman kaupunki", jota intialaiset kristityt kuulemma karttavat. Kaupungissa on tänään vaalit, joten turvatoimet ovat tiukat.

Suomalaisleidien piti matkustaa Intiassa kansainvälisen Hanna-työn "äidin", Marli Spiekerin kanssa, mutta Marlin viisumi ei tullut ajoissa ja hänen matkansa peruuntui. Arja tuuraa Marlia pitämällä matkan aikana saarnan ja raamattutunnin. Rukoillaan Arjalle viisautta puheiden valmistamisessa!

Laukku täyteen ja menoksi

Hmm, mitä mahtaa nainen tarvita 10 päivän aikana Intiassa? Asteita odotettavissa 4 paikkakunnalla 10 ja 30 asteen välillä. Pukeutumiskoodi on jotain ihan muuta kuin koti-Suomessa. Entä jos laukku päättää noudattaa omaa reittiä? Sitä yrittää varautua moneen. Parasta on kuitenkin se, mistä ei vielä yhtään mitään tiedä ja mikä odottaa perillä. Huivista kiinni Arja ja Seija - huomenna lennetään!