Gossner kirkon piispat

Torstaina tapasimme Gosner Evangelical Lutheran kirkon piispa Lakran ja saimme olla todistamassa TWR ja kirkon välisen sopimuksen allekirjoittamista. Samalla viimeistelimme sopimuksen SANSAn ja kirkon välillä. Nyt se vain menee hallintoelimien läpi ja allekirjoitetaan. Se on SANSAn ensimmäinen sopimus Intian Luterilaisten kirkkojen kanssa. Piispa tulee kesäpäiville juhlistamaan sopimuksen syntyä.

Perjantaina lensimme Ranchiin Jharkandin osavaltioon ja tapasimme North Western Gossner kirkon piispan. He ovat tehneet SANSAlle Kurukh -kielisiä ohjelmia jo vuodesta 1986. Tammikuun 6. 2011 tulee 25 vuotta ohjelmien aloittamisesta. Tässä olisi juhlan paikka tätä työtä tukevissa seurakunnissa. Nykyinen piispa Nidros Lakra, silloin pastori, oli ensimmäinen ohjelmien tuottaja. Hänen jälkeensä tuli Silvanus Tirkey joka tuotti ohjelmia pitkään.Tämä kirkko elää hyvin vaatimattomissa oloissa, mutta heillä on vahva näky viedä evankeliumia Oraon heimon pariin. he tekevät myös yhteistyötä Kylväjän kanssa Bangladeshissa jossa puhutaan samaa kieltä. Kirkko kasvaa vahvasti joka vuosi monta prosenttia.

Tämäkin kirkko haluaa tehdä sopimuksen TWR Intian kanssa mitä me yhdessä hahmottelimme. Kuvassa piispa Nidros Lakra ja TWR Intian toiminnan johtaja George Philip. Georgen suku on asunut Etelä Intiassa kohta 2 000 vuotta ja ovat aina olleet kristittyjä.

Ensimmäiset lähetyskolehdit kerättiin suomessa yli 150 vuotta sitten ja ne menivät lähetysseuran kautta Saksalaisen lähetin lähettämiseen ja työn tukemiseen täällä Ranchin lähistöllä.

Ranchin kirkko on rakennettu vuonna 1800 luvun puolivälissä kun 4 paikallista oli kääntynyt kristityksi. Sinne rakennettiin iso kirkko johon mahtuu lähemmä tuhat Intialaista. Kaikki ihmettelivät että miksi nyt rakennetaan näin iso kirkko neljälle ihmiselle. Tänä päivänä joka sunnuntai siellä on jumalanpalvelus kello kuusi ja kirkko on ihan täynnä ja monta sataa ihmistä kuuntelee ulkona kun ei mahdu sisään.

Kello kahdeksan on seuraava jumalanpalvelus ja se on yhtä täysi. Kymmenen jumalanpalvelus on myös täysi. Kello kahdentoista palvelukseen sen sijaan mahtuu myöhäinenkin istumaan sisälle kirkkoon. Joka sunnuntai siis siellä kokoontuu yli 4 000 ihmistä. Ranchin alueella kristittyjä on jopa 25%.

Ranchi on selvästi köyhempää aluetta kuin Gujarat. ihmiset polkevat riksoja kun Gujaratissa ne olivat moottoroituja. Illalla kadulla oli vauhdikas meininki mutta liikenne kulki polkuvälineiden mukaan. Poljettaville näytti olevan omia kaistoja.

Ranchin alueen luterilaiset kirkot alkavat maaseudulla kylissä soittaa radio-ohjelmia myös CD levyltä kirkon kaiuttimilla sopivaksi valitsemaansa aikaan. TWR Intia varustaa laitteilla ja antaa CD levyt. Tämä on uusi mielenkiintoinen ja innovatiivinen tapa käyttää tehtyjä radio-ohjelmia monella tapaa. Intialaisissa kylissä tämä onnistuu hyvin eikä kukaan valita meluhaitoista. Heillä ei ole kolminkertaisia ikkunoita ja ihmiset ovat paljon ulkona. Näin kristityissä kylissä myös ei kristityt saavat kuulla viestin armahtavasta Jumalasta.

HERRAN IHMEITÄ GUJARATISSA

Keskiviikkona aamulla ajelimme jeepillä eteläisen Gujaratin pieneen kylään. Emme olleet saaneet paikallisessa hotellissa aamupalaa, joten oli mukava yllätys kun saimme kylän pastorin kotona aamiaista.

Pastori kertoi mielenkiintoisen tarinan siitä kuinka hänestä oli tullut Jeesukseen uskova. Hän oli ollut 11-vuotiaana poikana vakavasti sairas. Vanhemmat eivät tuolloin olleet kristittyjä, joten he veivät poikansa noitatohtorin luokse. Noitatohtori sanoi, että jos vanhemmat uhraisivat kaksi vuohta, niin heidän poikansa tulisi terveeksi. He tekivät noitatohtorin ohjeiden mukaan ja uhrasivat vuohet, mutta ei siitä ollut apua.

Seuraavana päivänä he veivät poikansa kristityn pastorin luokse, joka rukoili pojan puolesta koko päivän. Tämän rukouksen myötä poika parani. Tämä paraneminen vaikutti syvästi pojan vanhempiin. He ryhtyivät pohtimaan missä uskonnossa on voimaa. Jos kerran heidän oma uskontonsa mukainen uhraaminen ja noitatohtorin ohjeet eivät tehonneet, mutta Jeesus paransi pojan, niin silloin kristinuskossa on pakko olla todellista voimaa. Näin vanhemmat ja koko perhe kääntyi Jeesuksen puoleen. Tämä parantuneen pojan, nykyään keski-ikäisen pastorin luona söimme aamiaista.

Noilla alueilla ei ole mahdollista lähteä sairaalaan yhtä helposti kuin se on meille Suomessa. Ihmiset sanovatkin, että he turvaavat Jeesukseen ja luottavat häneen sairauksiensa parantajana.

Täällä toteutuu Jesajan kirjan lupaus siitä kuinka Herran voideltu tuo vapauden ja todellisen avun ihmisen elämään. Mehän tiedämme kuka Herran voideltu on, Jeesus, elävä Vapahtaja.
"Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleiden kirpoamista," (Jes.61:1).

Tyypillinen kääntymiskertomus näyttääkin pienen otoksen mukaan olevan se, että ihmiset ovat kääntyneet Jeesuksen puoleen ongelmissaan. Jeesus on auttanut heitä tai parantanut heidät, jonka myötä he ovat tulleet vakuuttuneeksi siitä, että Jeesus on Herra ja todellinen Jumala, jota kannattaa palvella.

Keskiviikkona illalla vierailimme Vadodarassa TWR:n Gujaratin toimistolla, ylistimme Herraa ja rakennuimme yhteisestä uskosta koko sen alueen toimiston väen kanssa.

Vuoristoisissa viidakkokylissä.

Kiertelimme syrjäisiä vuoristokyliä mutta emme saaneet hyviä kuvia maisemista koska a) nukuimme aamulla b) viidakko tuottaa paljon vesihöyryä joten näkyvyys oli huono. Ihmisiä sen sijaan saimme kuviin mukavasti.

Vasavi - Kukna kirkko


Melkein kaikissa kylissä saimme kaulaamme kuvan Garlandin. Kauniista tuoreista kukista tehdyt kaulaseppelet. Valitettavasti sain kotiin vain yhden tuollaisen muovista tehdyn. Kaikki kukat jätettiin aina kirkkoon.

 

Ihmiset situivat kirkoissa aina lattialla ja kengät jätettiin kirkon ulkopuolelle. Tässä savilattiaisessa kirkossa se tuntui meistä hankalalta mutta toimimme tavan mukaan,  Ihmiset jaksoivat istua paikallaan pitkiä aikoja vaihtamatta asentoa. Minäkin olen kokeillut ja muutamassa minuutissa jalat puutuvat. Marko nuorempana kesti kerran yli tunnin mutta totesi että hankalaa oli. 

Tässä kuvassa Marko on päässyt vauhtiin ja Satyanand kääntää. Miehet istuvat oikealla ja naiset vasemmalla.








 
Tässä keittiössä meille tehtiin vahvasti maustettu initalainen ruoka jonka söimme kirkossa. Meille oli oikein pöytä mutta muu väki söi latialla istuen ja lautanen asetettiin lattialle. Joissain kylissä olen joskus syönyt banaaninlehdeltä joten pelti lautanen oli luksusta.

Choudari kirkko

 Tämä nuori nainen tuottaa Choudari kieliset ohjelmat. Hänen eläinlääkäri miehensä on paikallinen eläinlääkäri. Hänellä oli hieno näky siitä miten tuottaa ohjelmia ja miten tavoittaa ihmisiä.

 Choudari kylän pastorin vaimo jonka kirkossa koonnuimme seuraavissa kuvissa.

 Tässäkirkossa kävimme aamupäivällä ja mukana oli vähemmän miehiä. mukana oli myös paljon gamit kieltä puhuvia ihmisä.

 Minäkin pääsin puhumaan ihmisille ja kaikki kuuntelivat iloisina.

Tämä opettajakis opiskeleva nuori nainen kyllä meni vähän vakavaksi kun kerroin että suomessa on pakkasta. 

 

kirkoissa näytti olevan kaiken ikäisiä ihmisiä ja tämäkin kirkko oli toiminut jo monta vuotta ja siinä kylässä ehkä puolet kuuluivat tähän seurakuntaan.

 Tällaisia hindu pieniä  temppeleitä näkyi monessa luonnonkauniissa paikassa.  

 

Mahendra, vasavi kielisten ohjelmien tuottaja oli mukanamme koko matkan.

 

Viimeisenä ennen Varodadaraan saapumista kävimme lyhyesti tapaamassa tätä Kotwalian kielisiä ohjelmia tuottavaa pariskuntaa heidän kotikirkossaan. 

Koko matkan ajan navigoin Nokian navigaattorilla ja yllättäen se löysi myös pienetkin tiet Intian syrjäkyliltä ja nyt ensi kertaa tiedän tarkasti missä olen kulkenut Intiassa. 

Alkuviikon kuulumisia

Sunnuntaina lensimme Chennaista Mumbaihin (Bombay) ja koneen vaihdon jälkeen saavuimme Vadodaraan Gujaratin osavaltiossa. Yövyimme siellä ja aloitimme maanantaina aamulla matkamme kohti heimoalueita.
Vyaran kaupungissa meitä oltiin vastassa maastoautolla. Matka kohti heimokyliä alkoi.

Jokusen tunnin ajettuamme saavuimme Dhodia-heimon kylään Gujaratin osavaltion eteläosassa. Meidät otettiin lämpimästi ja ystävällisesti vastaan. Pidimme pienen kokouksen Dhodian kielisten radio-ohjelmien tuottajan kodin terassilla. Hänen isänsä oli perustanut kirkon tähän kylään.

Tämä iäkäs seurakunnan perustaja oli kylän ensimmäinen kristitty. Hän oli alkujaan "noitatohtori", joka harjoitti noituutta ja juopotteli. 40 vuotta sitten hän sairastui vakavasti. Hän kohtasi joitakin kristittyjä, jotka rukoilivat hänen puolestaan. Rukouksen myötä hän tuli terveeksi. Herra paransi hänet. Tämän myötä hän löysi uskon Jeesuksessa ja hänen koko elämänsä muuttui.

Hän aloitti tuolla alueella kristillisen työn ja hänen työnsä tuloksena moni tuon heimon jäsen on tullut uskoon. Oli koskettavaa kun tuo iäkäs Jumalan palvelija rukoili puolestani. Vaikka yhteinen kieli puuttui, niin olimme saman Herran omia ja saimme siunata toisiamme, hän minua Dhodia- heimon kielellä ja minä häntä suomeksi. Oli suuri kunnia tavata tämä uskollinen Jumalan palvelija, jonka palvelutyötä ei tunneta koska se on tapahtunut syrjäisessä kylässä. Jumalan kirjoissa hänen työnsä varmasti on tallennettu muistiin.

Takaisin Vadoradassa

Olimme kolme päivää "puskassa"emmekä päässeet nettiin vaikka meillä oli matkassa Intialainen mokkula jolla olemme nyt netissä.

Kävimme hotellissa kuudesta seitsemään ja jatkoimme iltaa TWR Gujaratin henkilöstön ja perheiden kanssa melko pitkälle joten pitkää juttua tähän ei tule. Lupaamme kirjoittaa enemmän huomen illalla. Marko tuossa jo nukkuu, tai ainakin yrittää.

Kuvan Kotwalia nainen on SANSAn Gujaratin osavaltion viimeisenä alkaneen kielen kuuntelija.

Vierailimme syrjäisissä radion kuuntelukylissä vuoristoisissa paikoissa ihan Gujaratin osavaltion etelärajoilla. Tapasimme kukna, varli, choudari, gamit ja vasavi heimoja. Matka oli todella mielenkiintoinen vaikkakin rasittava. Hotellit eivät olleet ihan suomalaista tasoa eikä kylissä säästelty mausteissa.

Aluksi menimme junalla Vyaraan ja siitä autolla syrjäkyliin. Tapasimme paljon kuuntelijoita ja kaikkialla oli tosi lämmin vastaanotto.

Toisen päivän iltana

Toinen konferenssipäivä on illassa.

Tänään kiertelimme tätä konferenssialuetta ja katselimme miten Intialainen keittiö ja ruokala ruokkii tehokkaasti ja nopeasti. Kaikki oli organisoitu hyvin tehokkaasti. Keittiössä oli kyllä kuuma: Ulkona oli reilut 30 astetta ja kun keittiöstä tuli ulos niin tuntui kuin olisi astunut viileään kesäiltaan.

Aamulla oli Gujaratin osavaltion radiotyön esittely ja SANSA on tärkeä kumppani sillä alueella. Kaikki osavaltion eri kielten edustajat olivat lavalla erilaisissa kansallispuvuissa. Meidätkin kutsuttiin Markon kanssa lavalle ja sitä varten meille annettiin Gujaratin alueen puku päälle. Silloin kaikki halusivat kuvaan meidän kanssamme.

 

Minä sain pitää puheen SANSAn puolesta ja taustalla Gujaratin aluejohtaja katselee huolestuneena miten selviän. SANSA sai hienon kirjan johon on koottuna kaikki Gujaratin alueen radio-ohjelmien tiedot. Tosi hieno kirja ja arvokas lahja meille.

Tämä TWR konferenssikeskus sijaitsee Bengalin lahden rannalla, alle kilometri rantaviivasta. Alla olevasta satelliitti kuvasta näkyy ykkösnuolella se paikka missä asumme ja kakkosnuolella näkyy konferenssikeskus jossa tilaisuudet pidetään.

Alemmassa satelliitti kuvassa näkyy että Bengalin lahti on todella lähellä oikeassa alakulmassa mihin nuoli 2 osoittaa. nuoli yksi osoittaa konferenssi keskuksen takana olevaa aitaa johon asti tsunami hyökyi vuonna 2004.

Niin se sammakko josta kirjoitin.

Löysimme itse asiassa kaksi sammakkoa kylppäristä tänään. Ne olivat sellaisia seinällä kiipeilevää mallia. ne vipeltivät aika nopeasti pitkin seinää pitkin imukuppijaloillaan.Saimme molemmat heitettyä ulos joten nyt voi rauhassa mennä vessaan. Kuvan sammakko on kuvattu ihan katonrajassa. Niitä oli hankala kuvat kun ne oli niin nopealiikkeisiä.

huomenna jumalanpalveluksen jälkeen lennämme Mumbain kautta Vadoradaan (entiseen Barodaan) Gujratin osavaltioon. Gujaratin aluejohtaja Satyanand lähtee mukaamme lentokoneeseen.

Sunnuntai-iltana kirjoitamme lisää Vadodarasta.

Yöllä oli rankkasade. Ilmeisesti monsuunikausi on alkanut. Lauantaipäivä on ollut kuitenkin kuuma ja kostea.


Tänään saatiin Timon kanssa Gujaratin osavaltion "kansallispaidat", polviin asti ulottuvat. Niitä ollaan pidetty sitten koko päivän.

Aamulla intialainen pastori Paul Asveen opetti aiheesta "Ministry and Mission for Multiplication". Opetus oli hyvä. Hän lähti ajatuksesta, että länsimainen ajattelu on yksilökeskeistä. Paul kuitenkin korosti ajatusta, että Jumala pelastaa yksilöitä luodakseen yhteisön, joka on kutsuttu heijastamaan Pyhää Kolminaisuutta. Hän painotti, että meidän suhteemme toisiin ihmisiin tulisi olla heijastumaa meidän suhteestamme Jumalaan.

Tämän jälkeen Paul yhdisti opetuksessaan Raamattua ja nykyaikaisen liikkeenjohdon metodeja puhuen tavoitteen asettamisesta sekä hengellisessä kasvussa että palvelutehtävässä. Hän puhui ajankäytön suunnittelusta ja merkityksestä kannustaen sekä kurinalaiseen ajankäyttöön mutta myös riittävään lepoon. Hänen opetuksensa eräs punainen lanka oli se, että uskovan tulisi kasvaa Jumalan sanan kuulijasta myös sanan toteuttajaksi omassa arkielämässään.


Iltapäivällä puhui intialainen evankelista S.W. Chandrasekhar, eläkkeelle jäänyt koulun rehtori, joka kiertää puhumassa ympäri Intiaa. Tulin hänen kanssaan parin tunnin automatkan Chennaista tänne ja iloitsin hänen mukavasta seurastaan ja hyvästä huumorintajustaan.

S.W. Chandrasekhar aloitti opetuksensa siitä kuinka nykymaailman sosiaalista ilmastoa luonnehtii muutama tärkeä muuttuja. Hän mainitsi muun muassa seuraavia: vanhemmuus ilman vastuullisuutta, kodit ilman rukousta, vapaus ilman rajoja ja koulutustason nousu ilman kulttuurin tuntemusta.

Hänen mukaansa tämä kaikki heijastuu perheisiin heikentäen perheiden siteitä ja ajaen perheinstituution kriisiin. Tämän jälkeen hän otti esimerkkejä Raamatun henkilöistä ja puhui Kainista, Aabrahamista sekä muista. Minulle uutta oli hänen tulkintansa Toisen mooseksen kirjan kohdasta, jossa Herra halusi surmata Mooseksen (Exodus 4:24). Hänen tulkintansa oli se, että koska Mooses ei ollut pitänyt huolta perheestään ja hoitanut perheessään hengellisiä velvollisuuksiaan ympärileikkauttamalla poikansa, niin Herran tuomio kohdistui häneen vaikka hän oli suuri Jumalan mies. Tässäpä riittää paljon ajattelemista itsellekin Jumalan valtakunnan työntekijänä.

S.W. Chandrasekhar korosti sitä, että perhe tulee olla tärkeämpi kuin maallinen tai hengellinen työ. Jumala toimii perheiden kautta. Oli tosi hyvä saada kuulla tällaista väkevää ja suoraa opetusta, vaikka itsekin joutuu syvään itsetutkiskeluun tällaisesta opetuksesta.

Illalla oli kokous Bengalin lahden rannalla, jossa Timo yritti kahlata ja saikin mukavan kosketuksen suuriin aaltoihin. Minä en yrittänyt edes kahlata, mutta aallot tulivat silti minun luokseni suurella pauhulla ja voimalla.

Ensimmäiset päivät matkalla

En sitten jaksanutkaan paljon lisätä kuvia enkä edes kirjoittaa.

Keskiviikkona tapasin Yhdistyneen Luterilaisen kirkon väkeä ja keskustelimme SANSAn projekteista heidän kanssaan. Kuvassa Timothy Melvyn oikealla ja Abraham Vimal Kumar vasemmalla.

 

Perjantai aamuna avasimme juhlallisesti kokouksen leikkaamalla kuvan punaisen nauhan ja kävelemällä tuosta Intian kartan läpi alueelle.

Hollantilainen vieras Mariette leikkasi nauhan ja minä pidin rukouksen. Sitten tuhat ihmistä marssi sisään torvien soidessa ja rumpujen päristessä.

Naiset olivat kaikki hienoissa sareissa ja miehet tavallisissa vaatteissa.

Me kansainväliset vieraat saimme hienot Garlandit (kukkaseppelet) kaulaan.

Matkustin kokoukseen Etelä-Intian kirkon Keralan piispan kanssa TWR keskukseen etelään. Hän on TWR Intian hallituksen varapuheenjohtaja.

Matkalla söimme lounaan baarissa matkan varrella. Alle eurolla sai hyvää Intialaista ruokaa.

Perillä tapasin myös TWR hallituksen puheenjohtaja Sonajharia Minz'in.  Hän professorina (tietotekniikka). Hän on NW Gosner luterilaisen kirkon piispan tytär ja kuunnellut Kurukh kielisiä ohjelmia nuorena heti kun SANSA alkoi kustantaa niitä.

Teimme video haastattelun Sonjan kanssa. Myös Mariette Hollannista teki samalla haastattelua. 

Taustalla näkyy kokoussali.

 Markokin saapui perjantaina mutta myöhästyi hiukan tervetulotoivotuksesta ja istui vakavana Keralan piispan vieressä.

Meillä on Markon kanssa mukava huone. Markolla on leveä peti ettei putoa. Täällä on vain muutama pistorasia ja pitää ladata kamerat ja puhelimet ja tietokoneet ja ajattelin jättää puhelimeni lataukseen vessan pistorasiaan mutta Marko sanoi että entä jos se siellä vessassa oleva sammakko soittaa sillä kaukopuhelun? Minä sanoin että sillä on niin kova kurnutus ettei se mitään puhelinta tarvitse. Nyt se on ollut niin hiljaa ettemme ole löytäneet sitä. Yöllä se taas aloittaa, veikkaan. Minä kerron huomenna miten yö meni.

Saavuin Intiaan

Eilen aamulla oli pieni pakkanen kun lähdin Helsingistä Frankfurtin kautta Intiaa Chennaihin. Koneen vaihto Frankfurtissa sujui mukavasti. Koneessa oli hyvä tarjoilu ja mukavia kanssamatkustajia. Katsoin saman intialaisen elokuvan varmaan kolmeen tai neljään kertaan kun ei paljon muita tuntunut näkyvän.

Saavuin Chennaihin vähän ennen puolta yötä täkäläistä aikaa. Hotellin taksi oli vastassa kentällä ja oli aika tottua intialaiseen liikenteeseen shokkihoidolla. Täällä ajetaan kovaa, koko ajan toitotetaan torvea ja sitten mennään vain rohkeasti jopa toisia autoja vastaan. Meno oli hulvatonta.

Yövyin mukavassa hotellissa Chennaissa. Aamiainen oli mausteinen, jopa niin tulinen, että suu ei kestänyt enää juoda kuumaa kahvia aamiaisen päälle.

Puolen päivän pintaan saavuin tänne retriittikeskukseen Bengalin lahden rannalle. Ehdin vielä tervetulokokoukseen. Intiassa ei kirkkoon eikä hengelliseen kokoukseen tulla kengät jalassa, vaan kengät jätetään ovensuuhun. Sinne minäkin jätin kiltisti sandaalini.

Päivän raamattuopetus käsitteli Jeesuksen seuraamista ja elämistä Jumalan valtakunnan kansalaisena. Opetus oli tulisen väkevää ja haastavaa.

Illalla oli kokous tässä vieressä valtameren rannalla. Lähes 900 ihmistä kokoontui rannalle valonheittimien kajossa ylistämään Jumalaa ja kuuntelemaan opetusta. Kokouksessa oli voimakas tunnelma ja kehotus antautua kokosydämisesti Herralle: "I surrender all ..." laulettiin, jonka jälkeen osallistujat hajaantuivat eri puolelle rantaa viettämään yksityistä hetkeä Herran edessä. Tunnelma oli voimakas ja suuret valtameren aallot vahvistivat väkevää tunnelmaa.

Perillä Chennaissa

Pääsin illalla perille ja yön nukuttuani löytyi myös langaton yhteys ja voin kirjoittaa muutaman rivin tänne.

Tänään menen tapaamaan yhdistyneen Luterilaisen kirkon viestintäosastoa. www.uelci.org

Tänään pitää saada tänen joku kuvakin :-)

Timo

Timo matkalla

Hei olen päässyt jo Frankfurtiin asti ja kohta lennän Chennaihin.

Timothy Melvyn UELCI viestintäjohtaja on minua vastassa Chennain kentällä keskiyön aikaan paikallista aikaa.

Intia on kesäaikaan vain 2 ja puolituntia edellä suomesta. Eli laskeudun Chennaihin 9:15 suomen aikaa.

Toivottavasti saan nettiyhteyden huomen aamulla.

Uusi matka Intiaan

Jatkan tähän vanhan blogin päälle meidän uuden Intian matkan kertomusta. Tällä kertaa olen matkassa Marko Pihlajaan kanssa. Marko on SANSAn uusi kotimaisen työn johtaja. Tai ei Marko mikään uusi ole kun on ollut jo yli vuoden tässä tehtävässä.

Tähän blogiin pyrimme päivittämään kuvia ja tuntojamme matkalta. Voitte kutsua kiinnostuneita seuraamaan tätä matkakertomusta. Minä Timo lähden matkalle huomenaamulla (tiistaina) ja Marko seuraa perässä torstaina.

Aluksi olen Intian yhdistyneiden Luterilaisten kirkkojen vieraana (www.uelci.org).
Kun Marko tulee mukaan menemme radiokuuntelijoiden vuosittaiseen tapaamiseen jossa on kuuntelijoita kaikkialta Intiasta. Odotamme näkevämme siellä n 3 000 kuuntelijaa jotka ovat matkustaneet pitkät matkat Etelä-Intiaan.

Sieltä lennämme Vadoradaan (Baroda) ja käymme maaseudulla tutustumassa kylissä asuviin radio-ohjelmien kuuntelijoihin Bhili ja muiden Gujaratin osavaltion kuuntelijoiden luona.
Sitten lennämme Delhin kautta Ranchiin. Siellä tapaamme Gossner luterilaisen kirkon johtajia ja radiotyöntekijöitä. Siellä tehdään Kurukh, Kharia ja Maithili kielten kuuntelijoita.
Lauantaina lennämme Delhin kautta kotiin ja toivottavasti sunnuntaina 24.10.2010 Puolilta-päivin olemme Helsinki-Vantaalla.

Tavoitteemme on yhdessä kirjoitella tänne joka päivä jotain. Joskus nettiyhteys voi pätkiä emmekä pääse julkaisemaan kirjoituksiamme. Me liitämme myös kuvia mukaan. Paljon kuvia.