Keskiviikkona herasimme klo 5.30 oven kolkutukseen. Ovella oli kaksi pienta intialais-poikaa, jotka hymyillen kyselivat: kofii? Kofii? Timon kanssa sita unenpopperossa sanottiin vain suomeksi, etta mita, mita? Emme heti tajunneet, etta intialainen vieraanvaraisuus voi menna nain pitkalle, etta ihan kahvit tuodaan ovelle asti. No, taka-ajatuksena oli, etta ehtisimme mukaan Holy Communitioon... aamumessuun, joka alkoi 6.30. Sinne ehdittiinkin hyvin mukaan. Messun kaava oli mielenkiintoinen sekoitus eri kirkkokuntien messuista. Ihmettelimme alusta alkaen sita, kuinka yli 1500 ihmista voi nauttia ehtoollisen messussa joka kestaa ainoastaa 1,5 tuntia. Messun ainkana sekin sitten selvisi. Alttarilla oli oma osasto naisille ja miehille. Tuli siis kaksi jonoa, joissa kummassakin oli nelja opastajaa alttarille. Kun naiset loppuivat ensin, miehet saivat menna naisten puolelle. Kaikki sujui nopeasti ja arvokkaasti. Ehtoollisen jakajina oli 25 pappia!!! Ehtoollisen jalkeen tutuistuimme moniin radiotuottajiin, jotka toimivat Gujaratin-, Jarkhandin- ja Biharin alueilla. Tutustuimme myos moniin TWR:n paikallisjohtajiin, joista emme ennen tienneet mitaan.
lltapaivalla Timo alkoi saada vilustumisoireita ja paatimme lahtea jo illalla takaisin Chennaihin, jotta olisimme lahella lentokenttaa (kone lahti klo 6.15). Niinpa saimme kyydin Chennaihin. On se vaan jarkyttavaa tama Intian liikenne. Olimme vahalla ajaa pyhan lehman paalle, josta olisi seurannut ongelmia. "Lahelta piti" -onnettomuustilanteita oli niin paljon, etta lakkasin laskemasta niita jo kauan ennen Chennaita. Intian vasemmanpuoleisessa liikenteessa on siis yksi ainoa johtava periaate: Ajetaan itselle sopivaa nopeutta vasemmalla puolella ajorataa, mutta mikali se ei ole vapaa, sitten siirrytaan surutta oikealle kaistalle. Pienempia periaatteita on esimerkiksi: Aina on paastava ohi edella ajavasta, ja etta, mikali risteyksessa palaa punainen valo -paina aanitorvea ja aja varovasti risteykseen. Naista kuvauksista voit kuvitella, millaista taalla on ajaa. Chennaissa tai Ranchissa itse paasisin autoilemalla tuskin sataa metria pidemmalle, kun rysahtaisi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Juttu kertoo, että eräällä Intian matkalla taksi ajoi lähes koko ajan oikealla puolella tietä. Kun kyydissä ollut länsimainen vieras kysyi tähän syytä, taksikuski vastasi, että näin kyydittävä tunsi olonsa kotoisaksi.
Koettakaa kerätä joitakin haju- ja makunautintoja meille blogin kautta jaettavaksi.
Siunattua Aleksis Kiven päivää kummallekin. Kyllä nyt kelpaa olla suomalainen, kun Martti Ahtisaari saa Nobelin rauhanpalkinnon.
Kiitos kommentista. Vai Martti saa rauhanpalkinnon. Eipa taalla ole siita ollut mitaan juttua. Yritetaan kylla maistella paikallisia herkkuja, kuten tanaan.. vatsa tuntuu ensimmaista kertaa omituiselta.
Lähetä kommentti