Viikko aikaa kokea Intia... Miten se on mahdollista, kun maa on 10 kertaa Suomen kokoinen ja asukkaita on vaatimattomat 1,2 miljardia?
Olen valmistautunut tulevaan matkaan mm. lueskelemalla Intia-aiheisia kirjoja ja lehtileikkeitä (kiitos Helsingin Sanomain ulkomaantoimituksen) sekä katsomalla elokuvia (Slummien miljonääri, Gandhi). Työn alla on myös elämäni ensimmäinen intialainen romaani, Aravind Adigan Booker-palkittu Valkoinen tiikeri. Suosittelen.
Matkavalmisteluihin kuuluu myös se, että teen kotiväelle listaa reilun viikon mittaisen poissaoloni aikana muistettavista asioista. Olen 5-henkisen perheemme kalenterivastaava ja pääasiallinen arjen organisaattori, joten muistilistalle tulee varmasti tarvetta.
Matkavalmisteluista ensi kerralla enemmän, sillä nyt lupasin esittäytyä. Olen siis Annaleena Pakkanen, Radiolähetysjärjestö Sanansaattajien (SANSA) tiedottaja ja hyvinkääläinen perheenäiti. Olen työskennellyt SANSAssa vuodesta 1997, tosin välillä olen ollut pitkiä aikoja äitiys- ja hoitovapailla. Perheeseeni kuuluu aviomiehen lisäksi kolme tytärtä, joista nuorin on 5-vuotias ja vanhin pian 11.
Tämä on ensimmäinen kerta, kun pääsen ”kentälle” näkemään radiolähetystyötä käytännössä – jos mukaan ei lasketa pieniä pyrähdyksiä Pietariin ja Viroon. Intiassa tutustumme yhteistyöjärjestömme työhön ja erityisesti tamilinkielisiin naistenohjelmiin, niiden tekijöihin ja kuuntelijoihin.
Odotan matkalta paljon, sillä työni on suurelta osin SANSAsta ja medialähetystyöstä kirjoittamista: nettiuutisia, lehtijuttuja, tiedotteita, esitteitä, keräyskirjeitä, kotisivuja, Facebook-päivityksiä… Nyt pääsen vihdoin omin aistein haistamaan ja maistamaan Intiaa, joka on ainakin radiointikielten määrällä mitattuna SANSAn merkittävin työalue.
5 kommenttia:
Haistamisen ja maistamisen lisäksi taitaa tulla koettua myös näkeminen ja etenkin kuuleminen - aamuyöstä alkaen - ja kosketuskin, sillä varmasti joku tulee ihan iholle asti! Muistelee 1987 siellä käynyt Tiina
Matkoilla aina tapahtuu, vaikka hyvin valmistautuisikin. Intia on niin monenkirjava maa, että olen hämmästynyt, jos kaikki menee alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Matkaan kannattaa siis lähteä sillä asenteella, että itse matka on oleellisin, ei aikatulussa pysyminen. Siu reissua. Ilkka
Hei Annaleena, blogi pääsi oitis kirjanmerkkeihini. Marli evästää teitä näin: "The work in India is so well done, but the need is soooo great, too!" Pianpa voitte itse todeta!
Miten siellä sujuu?
Meillä menee hyvin lukuunottamatta sitä että kreetalle tuotti vaikeuksia pukea turvaliivi kun mentiin ridaamaan.
T: jsv
Tästä blogista ja viesteistä voi aistia matka on jo nyt ollut elämys, toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun saakka. Suomessa on syksy kauneimmillaan ja lapset ovat piilosilla pihalla niin päivällä kuin iltapimeälläkin.
Lähetä kommentti