Vanhan Delhin vilinässä oli jännittävää kulkea.
Riksan kyydissä sai kaikilla aisteilla tuntea Delhin miljoonakaupungin sykettä.Intian-matkamme viimeinen kokonainen päivä oli varattu Delhiin tutustumiseen ja ostosten tekemiseen. Tavoitteena oli ostaa tuotteita, joita voisimme myydä lähetyskauppa Putiikissa ja seurakuntavierailuilla SANSAn Hanna-työn tukemiseksi.
Ensin näimme Delhin parempaa puolta: mm. hallintokortteleita, (nais)presidentin palatsin ja riemukaarityyppisen Intian portti -muistomerkin. Alueella oli siistiä, väljää ja eurooppalaisen näköistä. Mutta kaikki tuntui paljon suuremmalta, oltiinhan 15–20 miljoonan asukkaan suurkaupungissa.
Sitten lähdimme vanhan Delhin puolelle. Anu istutti meidät polkupyöräriksan kyytiin, ja pian olimme kapealla, ihmisiä kuhisevalla kujalla. Riksan kyydistä oli helppo ja turvallista tarkkailla suurkaupungin sykettä.
Kävimme myös katsomassa ulkoapäin Intian suurinta moskeijaa. Vaikka valtaosa intialaisista on hinduja, myös muslimeja on paljon - Indonesian jälkeen maailman maista toiseksi eniten.
Riksa tuntuu olevan hyvin suosittu kulkuneuvo. Valtaosa riksoista on moottorikäyttöisiä, mutta tällä kertaa olimme siis polkupyöräriksan kyydissä. Kävi sääliksi kuljettaja, jolla ei ollut mitään suojaa auringolta, ja meitäkin oli kyydissä kolme henkeä. Anu kertoo, että varsinkin kuumimpaan aikaan riksakuskeja kuolee raskaan työn uuvuttamina.
Vanhan Delhin kujilla tuntui kuin olisimme olleet elokuvassa, jotenkin epätodelliselta. Sen jälkeen sukelsimme maan alle metroon. Oli uusi kokemus, että metrotunneliin piti mennä turvatarkastuksen läpi. Intialaisissa turvatarkastuksissa on muuten eri väylät naisille ja miehille.
Metro vei meidät takaisin uuden Delhin puolelle, ja suuntasimme eräälle ostoskadulle. Hankimme muun muassa koruja, huiveja ja avaimenperiä myytäväksi Hanna-työn hyväksi. Onneksi meillä oli mukana Anu, joka osasi ja uskalsi tinkiä hinnoista!
Sitten olikin aika palata majapaikkaan, syödä ja pakata. Hikisen, pölyisen ja ilmansaasteisen päivän jälkeen teki hyvää päästä suihkuun. Vielä oli yksi yö jäljellä ja aikainen lähtö Indira Gandhin kansainväliselle lentokentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti